Yhteys omaan sisäiseen tempoon

Yhteys omaan sisäiseen tempoon

Mitä sisäinen tempo oikeastaan tarkoittaa?

Vuosia sitten otin yksityistunteja Alexander-tekniikassa tutkiakseni omaa tempoani – tapaani lähteä liikkeelle. Yhdessä opettajan kanssa harjoittelimme niinkin yksinkertaista asiaa kuin kävelemisen aloittamista. Harjoituksessa avautui jotakin syvällistä: kuinka helposti mieleni oli jo menossa, koska silmäni olivat nähneet päämäärän. Kehoni ei ollut vielä valmis, mutta olin jo liikkeessä.

Se oli pysäyttävä oivallus. Usein näköaistimus – tai ulkoiset ärsykkeet ylipäätään – vievät meitä eteenpäin niin voimakkaasti, että unohdamme pysähtyä kuuntelemaan. Olenko oikeasti valmis? Miltä kehoni tuntuu? Onko nyt oikea hetki?

Sisäinen tempo ei ole vain kehon rytmi – se on syvempi tila, jossa sisäinen ja ulkoinen ovat sovussa. Kun toimin sen mukaisesti, tunnen olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ilman kiirettä tai epäröintiä. Jos taas annan ulkoisen maailman sanella tahtini, tempo alkaa kiristyä: alan suorittaa, kiirehtiä, reagoida. Vähitellen yhteys omaan sisäiseen rytmiin hämärtyy, ja kehon viestit jäävät taka-alalle.

Vertikaalinen ja horisontaalinen akseli

Kiinalaisessa lääketieteessä asioita tarkastellaan usein kahdesta suunnasta: vertikaalisesta akselista (Taivas–Maa) ja horisontaalisesta akselista (minä ja maailma).

Vertikaali liittyy siihen, kuka minä olen. Se edustaa sisäistä perustaa ja elämän suuntaa – sellaista, jota kukaan muu ei voi määritellä tai antaa. Se rakentuu sisäisestä työskentelystä, kuten tietoisuuden kehittämisestä ja hiljaisesta pysähtymisestä.

Horisontaali kuvaa suhdettamme ympäristöön: toisiin ihmisiin, tilanteisiin, realiteetteihin ja ärsykkeisiin. Se on kuin arjen näyttämö, jossa toimimme.

Näiden kahden akselin leikkauspisteessä, omassa keskuksessa, kiinalaisen filosofian mukaan "Maassa" – syntyy tila, josta käsin voimme toimia optimaalisesti ja harmonisesti. Siellä asuu oma sisäinen tempo.

Vertikaaliakselin voi ajatella myös sisäisenä keskilinjanamme: linjana, joka lähtee lantion alueelta ja kulkee kehomme sisällä, rangan etupuolella, kohti Taivasta ja kohti Maata. Tälle linjalle asettuvat tärkeimmät kehon keskukset: pää, sydän ja alavatsa.

Reagoidessamme tilanteisiin, saatamme toimia pään ja mielen vieminä, mutta tuki kehon alemmista kerroksista jää uupumaan. Vasta jälkikäteen saattaa huomata, että reaktio ei ollutkaan kohdallaan. Ehkä olisi kannattanut hetki odottaa.

Havainnointia lenkkipolulta

Tykkään havainnoida itseäni lenkeillä koirani Pamin kanssa. Joskus huomaan, kuinka oma temponi alkaa tulla sanelluksi ulkoa päin, mielessä pyörivän aikataulukiireen myötä. Askeleeni nopeutuvat, ajatus harhailee. Pami jää jälkeen, pysähtyy haistamaan kaikkea matkan varrella.

Kun havahdun tähän, alan kuunnella omaa sisäistä tempoani uudelleen. Askeleeni eivät ehkä hidastu, mutta jokin rytmissäni muuttuu. Pami alkaa kulkea vierelläni. Meillä on yhteys – emme ole enää kaksi erillistä yksikköä, vaan yhdessä kulkeva pari.

Kutsu havainnointiin

Tunnustele, mistä sisäinen temposi kumpuaa. Sanellaanko se ulkoa käsin vai sisältäsi?

Entä jos seuraavan kerran, ennen kuin nouset seisomaan tai lähdet liikkeelle, kysyisit hiljaa itseltäsi "Olenko valmis?"

Voisitko antaa kehollesi luvan kertoa, milloin on aika toimia ja luottaa siihen, että se tietää?

Sisäinen tempo ei ole tehokkuutta, vaan läsnäoloa. Se ohjaa meitä elämään omaa elämäämme – omalla tahdillamme.

Kokemuksellisia hetkiä kehosi kanssa. ❤