Tahdon äärellä                  

TAHDON ÄÄRELLÄ - EN KYSY MIKSI, KYSYN MITÄ MINÄ HALUAN

Tunnistan raskauden, intohimon hiipumisen ja sen, että aloitukset syntyvät helposti, mutta ne eivät kanna. Sallin tämän tunteen ja pysähdyn sen äärelle hetkeksi … ilman selityksiä. Jään vähemmäksi aikaa kysymään, miksi olen tällainen. Monesti olosuhteet, tilanteet, jopa sää ja pimeys voivat selittää olotilaa, mutta ne eivät vie minua eteenpäin.

Kun olen tunnistanut tilanteeni, siirryn tahdon äärelle.
Kysyn itseltäni: mitä minä haluan?

Haluan olla yhteydessä sisäiseen inspiraatiooni, siihen paikkaan, josta tahto syntyy. Tahto ei ole ajatusten melussa, vaan syvemmällä – siellä, missä kipinä elää. Harjoittelen tämän kysymyksen esittämistä yhä uudelleen, sillä tahto ei ole minulle vielä tapa - vaan taito, jota voin opetella.

Sallin itseni unelmoida
Uskallan unelmoida kuin lapsi, ilman, että minun täytyy tietää, miten unelmat toteutuvat. Annan mielikuvituksen ja epäloogisuuden saada tilaa. Annan itseni puhua, kuvitella ja haaveilla ilman huolta lopputuloksesta. Tämäkin on taito mitä voin opetella ja harjoitella. Kuten kuntosalilla, lihastyöskentely vaatii jatkuvaa harjoittamista – olen uuden, mielen lihaksen äärellä.

Mitä jos unelma ja sen toteutuminen eivät kohtaa?
Välillä unelmat eivät toteudu. Koen, että tunne minkä tämä mahdollisesti aiheuttaa, kertoo silti siitä elävästä tahdosta, mikä minulla oli. Opin sietämään pettymystä, koska se ei vahingoita minua – se kasvattaa minua.

Sytytän uudelleen sisäisen inspiraationi (inner spark)
Minulle inner spark on valtava uteliaisuuden ja syvemmältä kumpuavan tekemisen lähde. Vaikka se olisi joskus hiipunut järjen, vertailun tai odotusten vuoksi, tiedän, että into voi palata, kun annan unelmoinnin lähteä matkalle ilman pakkoa.

Unelmointi vapauttaa tahdon
Unelmointi vie pois särmiä pakonomaisesta saavuttamisesta. Se luo lempeyttä ja pehmeää ymmärrystä vallitsevaan tilanteeseen, ja tästä käsin tahdon ilmaus "mitä minä haluan" auttaa katsomaan eteenpäin.

Voin katsoa mielessäni elokuvamaisesti eri versioita itsestäni – kaikkea sitä, mitä olen halunnut saavuttaa. Halusin esimerkiksi tehdä töitä eläinten kanssa. Ajan kuluessa ja koulun ainevalinnoissa polku eteni: karjakko – keinosiementäjä – eläinlääkäri. En ole näistä mitään – vaan paljon enemmän.

Voin tunnistaa, että jotkut unelmat toteutuvat ja toiset eivät. Silti tahto ja kipinä voivat olla todellisia. Kun annan tahdolle tilaa, elämä voi liikkua. Ja vaikka kaikki ympärillä olisi järkevää ja loogista, annan todellisuuden koskettaa minua vähemmän ja sisäisen kipinän enemmän.

Tämä oli minun tahtoni, kun aloin kirjoittamaan tätä viime viikolla 😊
haluan löytää uudelleen yhteyden intohimooni, uteliaisuuteeni ja sisäiseen inspiraatiooni – unelmoimalla.

Jos sallisit itsellesi unelmoinnin, mitä unelmoisit?