Mielen laadut joukkuepelaamisen näkökulmasta

Ketä nostan joukkueessani pelaamaan?

Tämän viikon mentoroinnissa pysähdyimme tarkastelemaan yhtä piirrettäni – ominaisuuttani, joka ei välttämättä ole paras mahdollinen pelikentälleni. Kävimme keskustelua joukkuepelaamisesta – mutta tällä kertaa ei kyse ollut urheilusta – vaan minusta itsestäni. Sisäisestä joukkueestani. Siitä, millaisia ominaisuuksia itsessäni nostan kentälle ja mitkä puolestaan istuvat vaihtopenkillä. 😊

Mentorini Stav kysyi yksinkertaisen, mutta voimallisen kysymyksen: "Miksi et peluuta vain hyviä pelaajia?"

Naurahdin. Kerroin, kuinka poikani on pelannut erilaisissa seuroissa ja joukkueissa, joissa toisinaan kaikki saivat pelata ja toisinaan vain parhaat. Istuminen vaihtopenkillä voi tuntua epäreilulta tai lannistavalta. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden tarkkailla, oppia ja kasvaa. Ja ehkä myös odottaa oikeaa hetkeä.

Mutta entä kun puhutaan itsestä? Miten valitsemme, mitä ominaisuuksia itsestämme tuomme esiin eri tilanteissa?

Valinta lähtee itsetuntemuksesta

Jotta voimme nostaa kentälle parhaat puolemme, meidän täytyy ensin tietää, ketkä ne "pelaajat" ovat. Mitkä ominaisuudet minussa vievät minua eteenpäin? Entä mitkä vetävät takaisin tai jumittavat? Näiden tunnistaminen vaatii pysähtymistä, rehellisyyttä ja joskus myös ulkopuolista peiliä, kuten mentorointia, palautetta tai hiljaista pohdintaa.

Kaikki pelaajat eivät sovi joka peliin

Parhaat ominaisuudet eivät ole pysyvä joukkue – ne vaihtelevat tilanteen mukaan. Joskus tarvitaan päättäväisyyttä ja nopeaa toimintaa, toisinaan taas herkkyyttä ja tilan antamista. Hyvä valmentaja – minä itse – osaa pysähtyä, katsoa tilannetta ja valita sen hetken parhaan kokoonpanon.

Toisinaan tietyt tilanteet tai ihmiset triggeröivät meissä reaktioita, emmekä huomaakaan, että kentälle on livahtanut pelaajia, joita emme tietoisesti valinneet. 😊 Juuri silloin olemme eräänlaisessa tienristeyksessä: voimme valita, jatkammeko vanhalla reaktiolla vai pysähdymmekö kuin valmentaja ottamaan aikalisän – tarkastellen uudelleen, mitä kentällä oikeastaan tapahtuu.

Onneksi valmentaja ei toimi yksin. Joukkueen taustalla on usein apuvalmentajia ja muita tukihenkilöitä. Oman sisäisen joukkueeni tärkeimpiä apuvalmentajia ovat olleet mentorini vuodesta 2016 alkaen. Heidän kanssaan olen saanut peilata pelistrategiaani, kasvaa, kyseenalaistaa ja kehittää "mieleni lihaksia".

Missä on sinun huomiosi?

Se, mihin keskitymme, kasvaa. Jos pelaamme jatkuvasti vain tietyillä ominaisuuksilla, ne vahvistuvat – mutta jäävätkö muut kehittymättä? Uskallammeko välillä nostaa kentälle pelaajan, joka ei ole vielä valmis, mutta jolla on potentiaalia ja joka on inspiroitunut ja kasvanut sivustalla?

Entä sinä?
Ketkä pelaajat saavat peliaikaa sinun sisäisessä joukkueessasi juuri nyt?
Kuka istuu penkillä odottamassa – ja mitä hän voisi tuoda peliin, jos uskaltaisit kokeilla?

Jos tunnet olevasi tilanteessa, jossa omien pelikuvioiden hahmottaminen tuntuu vaikealta – suosittelen lämpimästi mentorointia. Oikea sparraaja voi nähdä kentän laajemmin kuin sinä juuri nyt näet ja auttaa sinua rakentamaan joukkueestasi vahvan ja  voittavan. ❤